Kansanedustaja Juhana Vartiainen työnsä äärellä

”Olemme osa maailmaa”

Kansanedustaja Juhana Vartiainen kuvailee ulkomailla käymistä piristyspotkuksi. Suomella on hänen mukaansa kansainvälisyyden saralla vielä paljon oivallettavaa.

Rakennustelineiden verhoamasta Arkadianmäestä tuli Juhana Vartiaisen uusi työpaikka, kun hänet valittiin kansanedustajaksi kevään 2015 eduskuntavaaleissa. Tie istuntosaliin on kulkenut monien kansainvälisten etappien kautta. Ulkomailla opiskellut ja työskennellyt Vartiainen kantaa mukanaan kansainvälisyyden tuomia oivalluksia, jotka ovat hyödyksi nykyään kansanedustajan työssä.

– Maahanmuuttajana ainakin joutuu opettelemaan nöyryyttä ja kärsivällisyyttä kaikkien ihmisten kanssa, vaikka heillä olisi aivan erilainen elämänkokemus ja näkemys. Nämä taidot ovat mitä hyödyllisimpiä myös poliitikolle, Vartiainen kertoo.

Kansainvälisellä opintiellä

Kun Vartiainen 11-vuotiaana käveli sisään pariisilaisen koulun ovista, ei hän osannut vielä aavistaa, miten paljon uusi oppimisympäristö tulisi vaikuttamaan hänen elämäänsä. Ranskaan Vartiainen päätyi perheensä mukana isän työn perässä.

– Ranskassa viettämämme kolme vuotta on ehdottomasti tärkein kansainvälinen kokemukseni. Mukaan tarttui ranskan kielen lisäksi kykyä sopeutua uuteen kulttuuriseen ympäristöön ja tuon ajan Ranskalle tyypillistä globaalia Unesco-henkistä optimismia.

Perheen palattua Suomeen Vartiainen huomasi olevansa yhtäkkiä koulunsa parhaimmistoa.

– Luulen, että uudella kielellis-kulttuurisella ympäristöllä oli tässä asiassa suuri merkitys. Kyllä se jotain aivosoluja aktivoi.

Aikuisiällä Vartiainen opiskeli taloustiedettä Helsingin yliopistossa, jonka jälkeen opintie vei jälleen ulkomaille. Vuonna 1986 hän päätti lähteä vuodeksi Lontooseen suorittamaan jatko-opintoja.

– Halusin oppia lisää omasta tieteenalastani. London School of Economicsilla oli vanha ja vahva taloustieteen perinne, ja se tarjosi mahdollisuuden sellaiseen organisoituun taloustieteen jatkokoulutukseen, jollaista Suomessa ei ollut tarjolla.

Radikaali virkamies

Väiteltyään tohtoriksi 1992 Vartiainen ei malttanut pysyä Suomessa. Länsinaapuriin häntä pyysivät ruotsalaiset tutkijakollegat, mutta taustalla oli muutakin.

– Toimin kouluaikoina aktiivisesti Pohjola-Nordenissa ja opiskelin ahkerasti ruotsin kieltä. Skandinaavisen kiinnostukseni takia työskenteleminen Ruotsissa houkutteli.

Ruotsissa Vartiainen työskenteli tutkijana FIEF:issä, suomalaista Palkansaajien tutkimuslaitosta vastaavassa instituutissa, päätyen myöhemmin myös sen johtajaksi. Vuonna 2005 Vartiainen siirtyi virkamieheksi, Ruotsin valtiollisen Suhdanneinstituutin tutkimusjohtajaksi. Palaaminen kotimaahan 2012 sai Vartiaisen huomaamaan, että kansakunnissa todella on eroja, vaikka kyseessä olisivat niinkin läheiset maat kuin Suomi ja Ruotsi.

– Ruotsalaisessa työelämässä olin tottunut siihen, että asiat sanotaan suoraan ja päätökset tehdään sitten kun niistä on keskusteltu. Suomessa törmää siihen, miten vaikeaa erimielisyyksistä on keskustella.

Tyypillisenä ekonomistivirkamiehenä itseään pitänyt Vartiainen sai Suomeen palattuaan radikaalin maineen.

– Esimerkiksi puheeni työperäisen maahanmuuton lisäämisestä ja kansainvälisyyden merkityksestä taloudelle hyvinvointivaltion rahoituksen turvaamiseksi herättivät huomiota, vaikka nämä seikat ovat useimmille ekonomisteille itsestäänselvyyksiä. Ruotsalaisen virkamiehen tyypillistä ajattelua pidettiinkin provosoivana.


Työskenteleminen ulkomailla on Juhana Vartiaisen silmissä osoitus sopeutumiskyvystä ja uteliaisuudesta. Vartainen on itse mm. työskennellyt Ruotsissa tutkijana ja virkamiehenä.

Kansainvälistä realismia

Kun Vartiaiselta kysyy, millaisissa tilanteissa kansainvälisestä kokemuksesta on erityisesti ollut hänelle hyötyä, vastaus tulee nopeasti ja epäröimättä.

– Läpi elämäni.

Ulkomailla oleskelusta Vartiainen epäilee saaneensa salakavalia piristyspotkuja.

– Suomeen palatessani minut on vallannut aina jälkeenpäin tunne, että osaan paljon enemmän asioita, ja olen täynnä energiaa ja inspiraatiota.

Työskenteleminen ulkomailla on hänen silmissään osoitus sopeutumiskyvystä ja uteliaisuudesta. Muiden maiden työmarkkinoilla oleminen kehittää myös rehellisyyttä ja realismia.

– Ulkomailla ollessani olen itse huomannut, etteivät suomalaiset kansalliset myytit ole enää itsestään selviä. Esimerkiksi monet kansakunnat pitävät itseään suomaalisten tavoin rehteinä ja rehellisinä. Samalla olen tietysti joutunut opettelemaan myös peruskohteliaisuutta ja tahdikkuutta, vaikka se ei aina niin helppoa ole ollut.

Suomi osana maailmaa

Kansainvälisyyden näkökulmasta Suomella ja suomalaisilla on Vartiaisen mukaan vielä paljon opittavaa.

– Olemme vielä melko ei-kansainvälinen valtio, koska olimme kylmän sodan aikana niin suljettu yhteiskunta. Lisäksi ulkomaalaisten osuus väestöstä on edelleen pieni. Nurkkakuntaisen nationalismin sijaan meidän tulisi oppia tarkastelemaan asioita enemmän globaalista näkökulmasta.

Vartiaisen mielestä Suomessa ei ole vielä oivallettu, millainen voimavara ulkomailta työn perässä muuttavat ovat.

– Muissa Pohjoismaissa työllisyys kasvaa ja esimerkiksi Ruotsissa puolet tästä kasvusta on syntynyt ulkomailla syntyneiden työllisyyden kautta.

Vartiainen sai ensimmäiset kansainväliset oppinsa lapsena koulussa, ja toivookin suomalaisille lapsille mahdollisuutta samankaltaisiin kokemuksiin.

– Mielestäni jo kouluvuosina lapsille voitaisiin tarjota kielikylpyhengessä esimerkiksi kansainvälisiä vaihtoja, sekä kansainvälisiä kouluja, joissa koko opetus voisi olla esimerkiksi kiinaksi, saksaksi tai englanniksi, Vartiainen ehdottaa.

– Pikku hiljaa meilläkin aletaan tottua siihen, että olemme osa maailmaa ja että kaikki suomalaiset eivät ole kantasuomalaisia. Tarvitsisimme vielä lisää ruotsalaista optimismia, luottamusta siihen, että elämä kantaa ja maailma on mahdollisuutemme.


Kansainvälinen osaaminen on muutakin kuin kielitaitoa

Teksti: Essi Nummi

Lisätietoa: