Digitaalisten perustietojen ja suomen kielen opetus Luksiassa

Nykymaailmamme on globalisaation myötä muuttunut pieneksi. Ihmisiä muuttaa maasta toiseen mitä erilaisimmista olosuhteista. Kaikkia maahanmuuttajia yhdistää tarve sopeutua uuteen maahan ja sen yhteiskuntaan, eli kotoutuminen. Tämän prosessin ensimmäisiä askelia on uuden kielen oppiminen, mutta mitä muuta kotoutuminen vaatii?

Kesäkuun lopulla CIMOssa vierailivat Luksian projekti-koordinaattori Marianne Seppä ja projektityöntekijä Réka Aarnos, jotka kertoivat omasta toiminnastaan ja hankkeistaan maahanmuuttajien perustaitojen kuten digitaalisten taitojen opetuksen parissa.Onnistuneen projektin hyvät käytänteet

Luksia, eli Länsi-Uudenmaan koulutuskuntayhtymä, järjestää ammatillista ja aikuiskoulutusta, muun muassa maahanmuuttajakoulutusta sekä kotoutumiskoulutusta. Luksiaon hyödyntänyt useita hankkeita samanaikaisesti, jolloin hankkeet ovat tukeneet toistensa toimintaa ja niiden välistä synergiaa on näin voitu hyödyntää. Marianne Sepän nimittämään ”projektiperheeseen” kuuluvat kaksi suurinta hanketta Osallisena verkossa (ESR-projekti), sen ”Euroopan serkku” IDEAL (Integrating Digital Education In Adult Literacy, Erasmus + KA2) sekä lisäksi kolme Opetushallituksen rahoittamaa projektia: Sulautuvaa tukisuomea, Tandemilla työelämään, ja Kotona verkossa.

Marianne ja Réka kertoivat Luksian projektien synnystä ja kasvusta: jokainen hyvä hanke on lähtenyt liikkeelle käytännön tarpeesta. ”Paljon mitä kollegojen kanssa on tullut juteltua, niin digitalisaatio pitäisi saada mukaan entistä tehokkaammin maahanmuuttajien koulutukseen”, Marianne kertoo. Hyvän ja toimivan projektin tulisi myös linkittyä organisaation omaan toimintaan ja strategisiin toiminta-ajatuksiin. Projektien aikana voi kuitenkin syntyä uusia toimintamalleja. Réka korostaa: ” Sitä vartenhan projektit ovat, että on mahdollisuuksia kokeilla uusia asioita.”

Onnistuneen projektin hyviin käytänteisiin kuuluu myös tiivis yhteistyö. ”Kun ajatus hankkeisiin hakemisesta syntyi”, muistelee Marianne, ”koettiin, että on jo se olemassa oleva yhteistyö, ja haetulla hankerahoituksella sitä pystytään vielä syventämään ja kehittämään eteenpäin”. Yhteen projektiin syntynyttä hyvää yhteistyötä halutaan monesti myös jatkaa tulevaisuudessa muissakin projekteissa. Yhteistyöhankkeet antavat mahdollisuuksia kehittää olemassa olevia suhteita sekä verkostoitua ja löytää myös uusia kumppaneita. Näin tapahtui IDEALin tapauksissa: osa kumppaneista löydettiin Erasmus+ yhteisessä kontaktiseminaarissa, yksi kumppaneista taas löytyi googlettamalla, kun hankkeeseen liittyen tehtiin lisäselvitystä.

Aikaisempien kokemusten kartoitus on myös tärkeä vaihe. ”Ei tarvitse keksiä pyörää uudestaan, vaan pitää hyödyntää, mitä aikaisemmin on tehty ja sitä kautta jalkauttaa aikaisempia hyviä käytäntöjä ja levittää niitä”, kertoo Marianne. Projektien kautta hyviä ideoita ja toimivia välineitä ja työkaluja on mahdollisuus levittää laajalle.

Kansainvälisyys uusien ideoiden ja käytänteiden lähteenä

Kansainvälinen liikkuvuus näyttäytyy uusien ideoiden ja käytänteiden omaksumisena ja jopa projektin alkuun sysääjänä. ”Nimenomaan se antoisin puoli on, että voidaan tutustua muiden maiden käytäntöihin ja sellaisiin asioihin, mitä he ovat kokeilleet, semmoisia ihan konkreettisia asioita. Puhutaan vaikka jostain sovelluksesta, että tätä me ollaan käytetty vaikka luku- ja kirjoitustaidottomien maahanmuuttajien opetuksessa, ja me tehtiin se näin, näissä kansainvälisissä tapaamisissa voidaan näyttää, että näin me tehtiin se. Siitä saa hirveen hyviä ideoita”, toteaa Réka.

Marianne taas sai inspiraationsa Osallisena verkossa ja IDEAL-hankkeiden toteuttamiseen ollessaan Kanadassa kenttätyöjaksolla, kun hän tutustui heidän tapoihin hyödyntää digitaalisuutta opetuksessa. Muiden maiden kokemuksista voidaan kehittää täysin uudenlaisia toimintatapoja. Réka kertoo, että esimerkiksi Norjassa jätetään kynä-paperi-kohdan kokonaan pois, koska ”aikuisella ihmisellä on kiire, se ei auta, että ensin viisi vuotta opettelen, miten kynällä kirjoitetaan, ja sen jälkeen viisi vuotta, miten kosketusnäytölle tehdään”.

Yksilölliset tarpeet ja perustaidot maahanmuuttajakoulutuksen fokuksena

Maahanmuuttajakoulutuksen alalla Luksiatarjoaa sekä ryhmä- että yksilöohjausta keskittymällä erityisesti asiakkaiden yksilöllisiin tarpeisiin. Luksian asiakkaat ovat erittäin heterogeeninen ryhmä: laidasta laitaan löytyy sekä hyvin koulutettuja että täysin luku-, kirjoitus- ja digitaidottomia asiakkaita. ”On hyvin paljon sellaisia, joilla on tosi hyvät mobiililaitteenkäyttötaidot”, lisää Réka, ”mutta ei ole koskaan käyttänyt tietokonetta, sekin on kasvava ryhmä”.

On aina tärkeä ymmärtää, mitä digitaitoja kukin tarvitsee. Réka korostaa, että ”on ihmisiä, jotka ihan oikeasti eivät tarvitse PowerPointia, eivät tarvitse nyt eivätkä tule tarvitsemaankaan”. Liikkeelle lähdetään konkreettisista käytännön tarpeesta: miten pääsee kotoa töihin tai kurssille (esim. reittiopas) tai mistä saa tietää päivän säästä jotta osaa pukeutua oikein (sääsovellus). Koulujen Wilma on hyvä esimerkki sitä, mitä monet käyttävät arkielämässään ja jonka tärkeyttä ei tule ajatelleeksi. Ei ole myöskään itsestään selvää, miten Suomessa ja suomeksi (!) haetaan töitä: hakemuksen tai CV:n pois lukien vaikeuksia löytyy jo oikeiden hakusanojen käyttämisestä työpaikkoja etsittäessä.

Tavoitteena opettajien asenteiden muutos

Nykyisin S2 -opettamisessa on näkyvissä asenteiden muutos: jos vanhassa mallissa oli aina erikseen kielen opettaja, joka opettaa pelkää sanastoa ja kielioppia ja ATK -opettaja, jonka kanssa opiskeltiin ”world-powerpoint-excel pyhää kolminaisuutta”, nyt tästä pyritään eroon. Haastateltavat korostavat, että perustaitoja voivat kaikki opettajat opettaa, eikä se vaadi TVT-opettajaksi erikoistumista. TVT -opetus ”integroituu alusta alkaen mukaan suomen kielen opetukseen ja muihin sisältöihin, mitä kotoutumiskoulutuksessa on tai muuten maahanmuuttajien elämässä on”, lisää Marianne. ”Ei tarvitse saavuttaa mitään tietty kielitaitotasoa, että voisi aloittaa TVT-opetuksen”. Luksia on kartoittanut harjoittelijoidensa avulla toimivimpia välineitä ja materiaalia maahanmuuttajaopiskelijoiden käyttöön: ”He koeajoivat näitä tiettyjä verkkomateriaaleja, että voidaan sanoo että tämä on tylsää, tätä minä en suosittele”, kertoo Réka.

Luksian kohderyhmistä Marianne kertoo: ”Kuitenkin keskitytään niihin joilla on heikot digitaaliset perustaidot, mutta myöskin nämä jotka ovat tosi näppäriä koneiden kanssa, niin heitä pyritään osallistumaan sillä tavalla, että he voivat toimia vertaisohjaajina muille maahanmuuttajille”. Vertaisohjaus -ohjelmasta hyödynnetään kahdella eri tavalla. Mariannen mielestä varsinkin alkuvaiheessa omankielinen tuki on todella tärkeää. ”Voi olla että meitä paremmin jopa se omankielinen vertaisohjaaja osaa selittää asian toiselle.” Toisaalta vertaisohjauksessa tieto kumuloituu: opettajalta vertaisohjaajalle, häneltä seuraavalle 30 muulle maahanmuuttajaopiskelijakaverille, puskaradio joskus toimii hyvin.

Kaiken kaikkiaan voidaan todeta, että Luksian hankkeet ovat tällä hetkellä äärimmäisen ajankohtaisia ja tarve ideoiden jatkokehittämiselle ja jakamiselle tulee kasvamaan lähitulevaisuudessa, kun yhä useampi turvapaikanhakija saa myönteisen päätöksen ja tilaisuuden aloittaa kotiutuminen uudessa kotimaassaan.