Kuva: Kirsi Mäkinen

Sataedun oikea naru

Kiireiset pienet nuorisotoimet innostuivat Erasmus+ -ohjelman vapaaehtoispalvelusta kun ammattioppilaitos hoiti byrokratian niiden puolesta

Jo nyt on kumma, kun ei minkään kunnan nuorisotoimi tartu vapaaehtoispalveluun tai muihin loistaviin kansainvälistymisideoihin! ihmetteli Riitta Hirsikoski. Valkea alue kartalla Satakunnan pikkukuntien kohdalla häiritsi Sataedun opiskelijapalveluiden projektipäällikköä. Tilanne ei parantunut, vaikka nuorisotyöntekijöiden perustama, kunta- ja maakuntarajojen yli toimiva kansainvälisyystiimi kuinka levitti tietoa.

Vaan kun Hirsikoski lähti tutustumaan pienten kuntien nuorisotyöntekijöiden arkeen, vastaus selvisi heti.

- Jos kunnassa on yksi ihminen vastaamassa kaikesta nuorisotoiminnasta, ei ole yhtään ihme, jos tuo yksi ihminen ei kiinnostu. Kansainvälisen työn kehittäminen jää arkityön varjoon, sitä ei yksinkertaisesti ehdi tehdä, Hirsikoski toteaa.

Kun kansainvälisyystiimi sai selville ongelman nimen, se osasi vetää oikeasta narusta. Satakunnan koulutuskuntayhtymä Sataedu teki tarjouksen, johon tarttui heti neljä kultaa: me hoidamme puolestanne hankebyrokratian, mentoroinnin ja EVS-vapaaehtoisten majoittamisen. Kokemäen, Harjavallan, Nakkilan ja Huittisten tuli ainoastaan löytää nuorille vapaaehtoisille työtehtävät, ja sitoutua vapaaehtoisten ohjaukseen kymmeneksi kuukaudeksi.

Espanjalaisten ja ranskalaisten vapaaehtoisten palvelujakso Satakunnassa oli sellainen menestys, että osa kunnista on nyt itse akkreditoitunut saamaan lisää vapaaehtoisia nuorisotoimiinsa. Sataedun apua ei enää tarvita, soihtu on siirtynyt uusille kantajille.

- Tämä ei kyllä olisi lähtenyt käyntiin meillä Harjavallassa ilman Sataedun apua! Ne vaatimukset vastaanottavalle taholle tuntuivat niin isoilta, ennen kuin saimme kokemusta. Opettelu vie aikaa, ja sitä ei tässä työssä ole, kuvailee Harjavallan kunnan nuorisotyöntekijä Kirsi Mäkinen.

- Mutta nyt kun näimme, mitä se vaatii, perustimme työryhmän ottamaan vastuun jatkosta. Tämä vuosi menee rahoitusta hakiessa, mutta toivottavasti jo ensi vuonna meillä on jälleen kaksi vapaaehtoista nuorisotoimessa. Rima on vain aika korkealla, niin hyvin ensimmäinen kerta meni! Nuorisotyömme sai niin paljon uutta potkua, ja kohtaamiset espanjalaisten kanssa vaikuttivat todella monen nuoren omaan ajatteluun, Mäkinen jatkaa.

’Ulkomaalaisiin ei kauhean usein törmää’

Kansainvälisen nuorisotoiminnan kartan valkeat alueet hyötyisivät vapaaehtoispalvelusta luultavasti kaikkein eniten. Ulkomaalaisia tapaa Harjavallassakin niin harvoin, että monen ensimmäinen ajatus vapaaehtois-nuorista oli 'apua'. Mitä he täällä tekevät, ja kuka heille puhuu?

No, vaikka kuka. Espanjalainen Antonio Hermoso Yuste löysi juttuseuraa lähtemällä mukaan etsivään nuorisotyöhön. Nuorten työttömien työpajalla hän opetti huonekalujen hiomista ja maalausta, veti taideprojekteja ja valmisti ruokaa.

Beatriz Cresbo työskenteli nuorisotalolla ja kesäleireillä sekä veti kansainvälisyyskerhoa kirjastolla. Siihen osallistui muun muassa nyt 15-vuotias harjavaltalainen Sanni Rantala.

- Kansainvälisyyskerhossa oli tosi kivaa, pelattiin pelejä, tutustuttiin ihmisiin ja opittiin muiden maiden tilanteesta ja kulttuurista. Ulkomaalaisiin ei Harjavallassa kauhean usein törmää. Olisi hyvä asia, jos tällainen kansainvälisyyskerho olisi joka kunnassa.

Sataeduun yhteishaussa hakeva Sanni Rantala on nyt kiinnostunut oppimaan espanjaa ja japania.

- Olisi myös kiva mennä itsekin jonnekin ulkomaille. Vaikka tuollaisiin vapaaehtoistöihin.

Rantalaa hiukan säälitti se, etteivät vapaaehtoiset suomen kielen taidottomina ymmärtäneet, mitä heidän ympärillään puhuttiin. Vapaaehtoiset eivät kuitenkaan jääneet yksin loma-aikoinakaan, sillä heihin tutustuneilta tuli kutsuja jos jonnekin. Suomalaisten nuorisotyöntekijöiden korvissa satakuntalaisnuorten hyvä passiivinen englannin kielen taito roihahti vapaaehtoispalvelun tuomasta kipinästä aktiiviseksi ja parani.

Sanni Rantala tosin toteaa, ettei asia ihan niin yksinkertainen ole, että vapaaehtoiset vain opettaisivat suomalaisnuorille englantia.

- Pikemminkin minä sain opettaa heille englannin kielen sanoja, hän huomauttaa.

Niinhän sitä sanotaan, että parhaiten oppii opettamalla!

Kaikki vapaaehtoiset asuivat Sataedun oppilaitoksen alueella tiloissa, jotka tuunattiin neljän hengen soluasunnoksi rakennusalan opiskelijoitten voimin.

- Emme sitten saaneetkaan vapaaehtoisia hommiin omaan oppilaitokseemme, koska heille löytyi aktiivisista kunnista niin paljon tekemistä, Riitta Hirsikoski nauraa.

Onnistumisen iloa, koskettamisen tuntua

Usein nuorisotyö nostetaan esille, kun jotain puuttuu tai nuoret käyttäytyvät huonosti. vapaaehtoisjakson aikana nuorisotyöstä tuli Satakunnassa näkyvä ja myönteinen puheenaihe. Riitta Hirsikoski sai kokeilusta muutenkin runsaasti onnistumisen iloa. Sataedu teki jotakin tärkeää jäsenkuntiensa kaikkien nuorten hyväksi.

- Yhteisöt ovat meillä tiiviitä ja joskus jo kymmenen kilometrin välimatka kotoa Kokemäelle kouluun voi olla henkisesti pitkä. Nuorten kiinnostus ulkomaalaisten kohtaamista ja kansainvälisyyttä kohtaan lisääntyi vapaaehtoispalvelun myötä. Nämä kohtaamiset voivat tuoda kansainvälisyyden osaksi paikallisten nuorten omaa urasuunnitelmaa.

Eikä sisäiseen mullistukseen välttämättä tarvita niin isoja päätöksiä.

-Monelle vapaaehtoisten kohtaaminen itsessään oli peiliin katsomisen paikka. Olenko todella tällainen, vastaanko kaukaa tulleelle näin? Ja herättäähän se ajatuksia, kun saa kuulla ranskalaisilta ja espanjalaisilta, miten paljon enemmän vapauksia ja mahdollisuuksia suomalaisilla nuorilla on kuin heillä, Hirsikoski pohtii.

Mikä tahansa useita kuntia palveleva oppilaitos voisi hänestä ryhtyä aktivoimaan ja auttamaan kuntia kansainväliseen nuorisotoimintaan. Tarvitaan vain verkosto ihmisiä, jotka haluavat samaa.

- Ei tarvitse olla mestari heti. Me sovimme, että opettelemme yhdessä.

Teksti: Natalia Kisnanen